KYSYMYKSET VANHEMMILLE

olen lähellä.

halaus

ei ole varma

"ufff.... on todella surullista. halusit tavata ystäväsi, mutta häntä ei ole kotona...." emme todellakaan yritä muuttaa hänen tunteitaan tai jotenkin selkeyttää ja piristää. varsinkaan yrittää väittää, että ei ole mitään hätää. lapsen tunteet ovat meille vakavia, todellisia, ja vain nimeämme ne ja yritämme olla yhdessä niin kauan kuin tarvitaan...

kysyin, mikä aiheutti hänen surunsa.

kysyin, miksi?

sallin itkeä, otan syliin, silitän, suukotan, yritän heijastaa, kuunnella, sanon mukavia asioita.

-

klausin, mitä tapahtui, kenen kanssa et ollut samaa mieltä päiväkodissa.

anteeksi, jos se johtuu siitä, että moitin häntä, yritän piristää ja sitten puhua siitä, miksi hän on surullinen, jos en tiedä.